Intervalleista ja soinnuista improvisaatioon


Musiikin perusteita on hyvä harjoitella eri tavoin pianon ääressä. Aloitamme soinnuista ja intervalleista, jotka harjoitellaan koskettimiston hahmotusta lisäävinä sormiharjoituksina.


Intervallien soittamisen tarkoitus on tutustuttaa oppilaita musiikillisiin ilmiöihin, eräänlaisiin perussoluihin, kehittää ”musiikillista korvaa” sekä korvan, käden ja silmän yhteistyötä.  Lisäksi tarkoitus on antaa työkaluja rakenteiden ymmärtämiseen sekä antaa materiaalia improvisaatioihin ja sävellyksiin.


Tutustuminen aloitetaan useimmiten sekunnista, ja vähitellen käymme kaikki intervallit läpi yksi kerrallaan. Intervallit soitetaan useilla sormipareilla ja aluksi valkoisilta koskettimilta. Kädet harjoitetaan erikseen ja yhteen, rinnakkais- ja vastaliikkeessä. Kun sormet alkavat totella ja tarttuvat oikea-aikaisesti oikeisiin ääniin, soittotapoja voi alkaa varioida. Soitamme intervallit erilaisilla artikulaatioilla: staccato, marcato ja tenuto, myös legato mahdollisuuksien mukaan. Myöhemmin ”ketjutamme” intervallit. ”Ketjuttaminen” tarkoittaa tässä, että intervalleja soitetaan peräkkäin niin, että seuraava intervalli alkaa samasta sävelestä, johon edellinen päättyy. Ketjutetut  intervallit harjoitellaan myös kahden sävelen kaarilla, peräkkäin, erilaisissa tempossa ja rytmeissä. Kaaria soitettaessa ranne sukeltaa ensimmäisellä äänellä alas ja paino siirretään ”pohjassa” toiselle äänelle, jolla käsi taas kevennetään, ja se nousee ranne edellä ylös.


Aloitamme yleensä intervallien soiton valkoisilta koskettimilta, koska aloittelevalle se on helpointa. Tällöin oppilaat voivat esimerkiksi laskea, montako valkoista kosketinta jää intervallin äänien väliin. Näin käsi oppii etäisyyksiä. Intervalleja tutkitaan kuuntelemalla ja tunnustelemalla. Kuulemalla pyritään havainnoimaan miltä intervalli kuulostaa, minkä luonteinen se on. Kehoa kuunnellen tunnustelemme, miltä ote tuntuu kädessä ja miten intervalli resonoi kehossa. Erottelemme vähitellen pienet ja suuret, puhtaat ja ylinousevat intervallit ja tarkastelemme, miten ne koskettimistolle asettuvat. Seuraavaksi työstettävistä omista kappaleista etsitään harjoitellut intervallit.


Kun intervallit ovat tulleet riittävän tutuiksi, niistä tehdään improvisaatioita. Intervalli-improvisaatioissa keskitymme yleensä vain yhteen intervalliin kerrallaan. Näin intervalleille löytyy ominainen karaktääri ja sointiväri. Yksi oppilaiden suosikkitehtävistä on soittaa terssejä, valkoisilta, ”terssipinkoissa”, molemmilla käsillä yhtä aikaa eli nelisointuina. Ne selvästi puhuttelevat oppilaan harmoniakorvaa. Nelisoinnut voidaan soittaa myös ”aaltoina”, eli murrettuina. Tällöin pianotekniseksi haasteena nousee käsien välisen legaton löytyminen. Toinen suuren suosion saavuttanut intervalli on tritonus, josta saa oivan kauhukappaleen.


Intervalleista työskentely jatkuu luontevasti sointuihin. Erilaiset soinnut opetellaan samalla tavalla kuin intervallit. Kolmisointuja soitetaan ensin valkoisilla koskettimilla rakentamalla sointu jokaiselle asteelle. Näin tutustutaan duuriasteikon sointuihin. Niistä pyritään heti erottamaan duuri-, molli- ja vähennetty sointu. Vähitellen soinnut opetellaan itse rakentamaan eri pohjasävelille.


Koska piano on harmoniasoitin, on myös pikkupianistin hyvä oppia ymmärtämään sointujen funktioita alusta saakka. Heti, kun lapset pystyvät soittamaan pieniä melodioita, pyrimme myös soinnuttamaan ne. Ensin säestän heitä itse ja niin pian kun he itse kykenevät, he saavat opetella soinnuttamaan ja säestämään pieniä kappaleita. Lapset opettelevat soittamaan tuttuja lastenlauluja kuulonvaraisesti. Säestyksiä varten opettelemme ensin toonikan ja dominantin ja sitten subdominantin. Pienten lasten kanssa käytän musiikkivalmennuksesta tuttuja mansikka (I), mustikka (V)  ja lakka (IV) -nimiä sointutehoista. Ne painuvat mieleen paremmin kuin abstraktit nimet. Omassa työpaikassani lapset ovat usein olleet kanteleryhmässä ennen pianotuntien aloittamista. Kanteleryhmässä he opettelevat perustehot, ja onkin luontevaa jatkaa samoilla tutuilla termeillä. Kun lapset omaksuvat helpot säestykset, heillä on mahdollisuus opetella laaja ohjelmisto lastenlauluja. Lapset innostuvat, kun huomaavat osaavansa kuulonvaraisesti soittaa tuttuja kappaleita ja vielä soinnuttaakin ne.


Kadenssien soittaminen liittyy  harmonioiden ymmärtämiseen. Opittuaan soinnuttamaan kappaleita oppilaat oppivat vähitellen myös tunnistamaan kadensseja kappaleista. Tämä on mielestäni luonnollinen tapa oppia ymmärtämään kadensseja ja niiden funktiota. Tasovaatimuksiin liittyvät irralliset kadenssit jäävät monelle lapselle abstrakteiksi. Oppilailla on taipumus opetella ne ulkoa ilman, että he ymmärtävät yhteyttä soivaan musiikkiin. Kadenssien sijaan oppilaat saavat soinnuttaa jonkin tutun laulun, joka soitetaan eri sävellajeissa.


Harmonioiden opettelu on osa improvisointia. Erilaisia sointusäestyksiä ja melodioita voi improvisoida ja transponoida välidominanttien avuilla eri sävellajeihin. Lapset voivat myös itse rakentaa melodioita, soinnuttaa ne ja tehdä näin vähitellen omia kappaleita. Soinnuttaminen lähestyy vapaan säestyksen oppiaineen ainesisältöjä.


Kiinnostuitko aiheesta?

lue lisää (tutkimustietoa lähdeviitteineen): Junttu 2010, s.185-189 (http://www.junttu.net/_/_/raportti.html)

 

     pianotools         sisältö          videot           tekstit          linkit         yhteystiedot