Kinesteettinen kartta eli miten ohjata soittajaa ymmärtämään omaa kehoaan



Alkeistekniikassa opetellaan siis käyttämään kättä ensin kokonaisuutena ja sitten vähitellen eriyttämään liikettä kyynärpäästä, ranteesta ja sormista.


Luonnollisen soittotavan taustalla on oppilaan liikkeellinen ymmärrys: kinesteettinen kartta omasta kehosta. Tämän kartan avulla me toimimme ja hahmotamme itseämme maailmassa. Sen avulla myös soittaja oppii tuntemaan oman kehonsa liikkeet ja mahdollisuudet toimia soittimen kanssa.


Kinesteettinen kartta kehittyy, kun soittaja havainnoi, miten liikkeellä ja sen aikaan saamalla äänellä on yhteys. Pehmeällä ja kevyellä liikkeellä saadaan pianosta hiljainen ja pehmeä ääni, pehmeällä ja raskaalla liikkeellä pehmeä ja voimakkaampi ääni. Nopealla liikkeellä saadaan iskevämpi ääni. Staccato vaatii jo hyvinkin kimmoisasti kokonaisuutena pomppivaa kättä ja nopeaa, tarkkaan ajoitettua sormitekniikkaa.

  1. •Soittajan kinesteettisen kartan rakentaminen

  2. •Pianistin liikeradat

  3. •Käden vapaa sukellus ja kahden sävelen sitominen toisiinsa

  4. •Soittajan tasapaino pianon ääressä

  5. •Havainnoimisesta

  6. •Pianonsoitonoppiminen on prosessi

  7. •Uuden sävellyksen opiskelun eri vaiheista

  8. •Motivaatiosta

  9. •Oppimaan oppiminen ja oman opiskelun ohjaaminen

  10. •Nuotinluku

  11. •Oppiminen kavereiden kanssa

  12. •Intervalleista ja soinnuista improvisaatioon

  13. •Uuden sävellyksen opiskeleminen askel askeleelta (Harjoitteluohjeet)

  14. •Kosketuslajit

  15. •Intervallit ja niiden harjoitteleminen

  16. •Oktaavien harjoittaminen

  17. •Peukalon toiminnasta

  18. •Asteikkojen harjoitteleminen

  19. •Kokonaisvaltainen oppiminen, mielikuvat ja emootiot

  20. •Monipuolinen harjoitteleminen

  21. •Lisztin harjoitukset



Kehon- ja asennonhallinnan kannalta on olennaista, ettei liian monimutkaisia ja vaativia asioita yritetä soittaa liian aikaisin. Koska ihmisen motorinen kehitys tapahtuu hierarkkisesti, kaikki häiriöt karkeamotoriikan hallinnassa tulevat esiin myös pianistisessa hienomotorisessa työskentelyssä. Jos hienomotoriikka työstetään ilman, että lapsen karkeamotoriset taidot ovat riittävän kehittyneet, saattaa se myöhemmässä vaiheessa tuottaa suuria ongelmia. Toimivan teknisen perustan rakentamiseen kannattaa siis varata aikaa. Tämä tapahtuu tekemällä paljon toistoja ja harjoittelemalla sinnikkäästi niin kauan, että harjoiteltava taito automatisoituu riittävästi.


Koska pikkupianistien on hankala omaksua vapaita käden liikkeitä soiton aikana, kesken kappaletta, kannattaisikin erilaisia pianonsoitossa vaadittavia liikkeitä harjoitella erikseen, ilman soitinta. Tähän tarkoitukseen olen koonnut ja osittain itse kehittänyt motorisia harjoitteita eli "pianojumpan".  Haluan tässä erityisesti korostaa, että pianojumppa on pianotuntien lämmittely- ja oheisharjoitus, joka ei missään tapauksessa korvaa varsinaista pianonsoitonharjoittelua vaan pyrkii tukemaan sitä. Pikkupianisti joutuu kohdistamaan soitonopiskeluun kaiken energiansa. Harjoittamalla leikin avulla pianojumppaa, he voivat omaksua hyvinkin lyhyessä ajassa joustavan, plastisen tavan liikkua, joka on sitten helppo siirtää soittoon.



Kiinnostuitko aiheesta?

lue lisää (tutkimustietoa lähdeviitteineen): Junttu 2010, s.151-152 (http://www.junttu.net/_/_/raportti.html)

 

     pianotools         sisältö          videot           tekstit          linkit         yhteystiedot