Kinesteettinen kartta eli miten ohjata soittajaa ymmärtämään omaa kehoaan
Alkeistekniikassa opetellaan siis käyttämään kättä ensin kokonaisuutena ja sitten vähitellen eriyttämään liikettä kyynärpäästä, ranteesta ja sormista.
Luonnollisen soittotavan taustalla on oppilaan liikkeellinen ymmärrys: kinesteettinen kartta omasta kehosta. Tämän kartan avulla me toimimme ja hahmotamme itseämme maailmassa. Sen avulla myös soittaja oppii tuntemaan oman kehonsa liikkeet ja mahdollisuudet toimia soittimen kanssa.
Kehon- ja asennonhallinnan kannalta on olennaista, ettei liian monimutkaisia ja vaativia asioita yritetä soittaa liian aikaisin. Koska ihmisen motorinen kehitys tapahtuu hierarkkisesti, kaikki häiriöt karkeamotoriikan hallinnassa tulevat esiin myös pianistisessa hienomotorisessa työskentelyssä. Jos hienomotoriikka työstetään ilman, että lapsen karkeamotoriset taidot ovat riittävän kehittyneet, saattaa se myöhemmässä vaiheessa tuottaa suuria ongelmia. Toimivan teknisen perustan rakentamiseen kannattaa siis varata aikaa. Tämä tapahtuu tekemällä paljon toistoja ja harjoittelemalla sinnikkäästi niin kauan, että harjoiteltava taito automatisoituu riittävästi.
Koska pikkupianistien on hankala omaksua vapaita käden liikkeitä soiton aikana, kesken kappaletta, kannattaisikin erilaisia pianonsoitossa vaadittavia liikkeitä harjoitella erikseen, ilman soitinta. Tähän tarkoitukseen olen koonnut ja osittain itse kehittänyt motorisia harjoitteita eli "pianojumpan". Haluan tässä erityisesti korostaa, että pianojumppa on pianotuntien lämmittely- ja oheisharjoitus, joka ei missään tapauksessa korvaa varsinaista pianonsoitonharjoittelua vaan pyrkii tukemaan sitä. Pikkupianisti joutuu kohdistamaan soitonopiskeluun kaiken energiansa. Harjoittamalla leikin avulla pianojumppaa, he voivat omaksua hyvinkin lyhyessä ajassa joustavan, plastisen tavan liikkua, joka on sitten helppo siirtää soittoon.
Kiinnostuitko aiheesta?
lue lisää (tutkimustietoa lähdeviitteineen): Junttu 2010, s.151-152 (http://www.junttu.net/_/_/raportti.html)