Käden vapaa ”sukellus” ja kahden sävelen sitominen toisiinsa


Koska karkeamotorinen koordinaatio kehittyy ennen hienomotoriikkaa, soittaminen tulisi aloittaa karkeamotorisilla, koko käsivarren liikkeillä. Käsivarren tehtävä on viedä paino sormen kautta koskettimille. Tästä syystä aluksi harjoitellaan ns. vapaata ”sukellusta”, yhtä pianonsoiton perusliikkeistä. Legatosoitto kannattaa aloittaa vasta sitten, kun lapsi osaa viedä painon jokaiselle sormelle käsivarren avulla. Legatosoitto omaksutaan vähitellen, aloittaen kahden äänen sitomisesta toisiinsa. Legatosoiton idea on soittaa useita ääniä yhdellä käsivarren ja käden liikkeellä. Tämä vaatii käsivarren liikkeen ja sormen liikkeen yhdistämistä. Yhdistävänä tekijänä on joustava ranne, jonka avulla paino siirretään koskettimelta toiselle.



Vapaassa sukelluksessa äänen tuottaa koko käsivarren liike. Tätä joustavaa käsivarrenliikettä tulisi harjoitella ensimmäisestä tunnista saakka. Käsivarren sukeltaessa koskettimille mahdollisimman kontrolloidusti mutta vapaasti sormen tehtävä on tarttua koskettimeen, jolloin ranne vapautuu ja kevenee. Kyseessä on plastinen, luonnollinen liike. Vapaan sukelluksen tarkoituksena on pyrkiä löytämään sellainen tapa soittaa, joka tuottaa mahdollisimman hyvän äänen. Soitossa on siis heti mukana myös soinnin laatu. Tasainen laulava sointi syntyy, kun käsivarren painoa viedään huolella kaikille äänille.

Vapaassa sukelluksessa tulisi sormenpään reagoida koskettimeen tarttumalla juuri oikealla hetkellä. Kun tätä harjoitetaan sinnikkäästi, sormenpää alkaa vähitellen aktivoitua. Sormenpään tulee olla mahdollisimman varma, tarkka ja kiinteä. Kämmenen rystyskaaren tulee olla hyvin tuettu, mutta joustava. Sormen aktiivisuutta ja vakautta voi harjoitella erikseen siten, että kämmen lepää tasaisella alustalla, esimerkiksi pianon kannen päällä. Tästä rennosta lähtöasennosta siirretään käden painoa yhden sormenpään varaan, niin että rystynen (metacarpophlangeal-nivel [eli MCP]) nousee ylös. Tämä rystynen on sormen tukipiste, ja myös nopein sormien nivelistä. Ensimmäinen ja toinen nivel ovat erikoistuneita voimaan, eli ne ovat niveliä, joiden avulla sormen vakaus rakentuu. Jos rystynen ei opi kannattelemaan käden painoa, se aiheuttaa painetta ranteeseen ja sormien liikkuvuus vaikeutuu.


Käden vapaata sukellusta kannattaa harjoitella ensin ilman pianoa. Tällöin kädellä sukelletaan omaan syliin tai pianon kannen päälle. Tämä kannattaa tehdä käden kylki edellä siten että peukalo on päällimmäisenä. Tämän jälkeen opettaja "lainaa kättä", jolloin oppilas opettelee pitämään käden mahdollisimman rentona opettajan liikuttaessa sitä. Tällöin opetellaan "päästämään irti", eli olemaan kontrolloimatta käden liikettä. Oppilas voi myös itse harjoittaa tätä "käden lainausta". Tämä tapahtuu siten, että oppilas kannattelee ja liikuttaa toista kättään (pitäen kiinni esimerkiksi hihasta), kannateltavan käden ollessa mahdollisimman rentona. 


Vapaasta sukelluksesta siirrytään harjoittelemaan painon siirtämistä ääneltä toiselle eli kahden äänen kaaria. Kahden äänen kaarissa käsivarren jousto tapahtuu samalla tavalla kuin vapaassa sukelluksessa, mutta jatkuu painonsiirrolla toiselle äänelle. Alkeisversiossa kannattaa opettaa oppilaan tekemään kaksi joustoa ranteella, molemmille äänille oman. Kun tämä sujuu, pyritään yhdistämään kaksi liikettä yhdeksi liikkeeksi , jossa paino siirtyy liu’uttaen sormelta toiselle. Kaarten soittamisessa on tärkeää, että kaaren ensimmäistä ääntä soittava sormi tarttuu hyvin koskettimeen. Kun sormi tarttuu, vapautuvat ranne ja käsivarsi ylimääräisestä jännityksestä. Tarttumisen jälkeen paino liu’utetaan kaaren jälkimmäiselle äänelle, josta käsivarsi nousee ranne edellä, vapaalla liikkeellä. Sekä vapaata sukellusta että kaaria tulisi harjoitella muuntelemalla nyansseja ja tempoa.




Kiinnostuitko aiheesta?

lue lisää (tutkimustietoa lähdeviitteineen): Junttu 2010, s.148-150 (http://www.junttu.net/_/_/raportti.html)




 

     pianotools         sisältö          videot           tekstit          linkit         yhteystiedot