Soittajan tasapaino pianon ääressä


Tasapainon hallinnasta ei juurikaan puhuta pianonsoiton yhteydessä. Kuitenkin kokemukseni mukaan se on paljon merkittävämmässä asemassa soittamisessa, kuin yleisesti on ajateltu. Huono tasapaino saattaa heijastua vaikeuksina soittamisen muilla osa-alueilla. (Ks. esimerkkinä tasapaino-ongelmista: Junttu 2010: 156-159: Kokonaisvaltainen pianonsoitto apuna motorisissa vaikeuksissa.)


Pianon ääressä istuminen ja soittaminen motorisena toimintana vaatii lihasten tarkkaa hallintaa ja hyvää asentokontrollia. Hyvä tasapaino luo soittamisessa perustan vapautuneelle motoriselle työskentelylle. Soittoasennon ollessa näennäisen staattinen soittajan täytyy pystyä liikuttamaan ylävartaloaan sekä raajojaan mahdollisimman vapautuneesti. Tasapainoelin ohjaa lihaksiston jäntevyyttä (kykyä jännittää ja rentouttaa lihaksia oikea-aikaisesti), mikä luo edellytykset motoriikan asteittaiselle automatisoitumiselle. Jos tasapainoelin ei toimi tarkasti tai/ja on kehittymätön, seurauksena on koko kehon hallintaan liittyviä vaikeuksia.


Tasapainonhallintaan osallistuvat tasapainoelinten lisäksi silmät ja kehon lihakset (tasapainon syvätunto lihaksistossa, proprioseptiset aistit). Tasapainoelin ohjaa siis myös silmien lihaksistoa, jonka tulisi automaattisesti ilman ponnisteluja säädellä silmiä sekä vertikaalisesti ja horisontaalisesti että lähelle ja kauas erilaisten tilanteiden vaatimalla tavalla.


Kuten jo aiemmin on käynyt ilmi, asentokontrollin kehitys on elämänikäinen prosessi, joka vaatii omien tilannesidonnaisten tasapainotaitojen tuntemista. Oppiminen käynnistyy siis aina, kun yksilö kohtaa itselleen asentokontrollin kannalta uuden tilanteen. Kehityksen myötä asentokontrollin kannalta tärkeät muutokset aistijärjestelmässä näyttävät liittyvän nimenomaan kerättävän tiedon käyttämiseen ja eri tietolähteistä tulevan tiedon yhdistelemisen oppimiseen. Pianistin asentoon vaikuttaa edellä mainittujen kolmen aistijärjestelmän lisäksi myös auditiivinen aisti.


Jos pikkupianistin asennon hallinta on puutteellinen, kyseessä voivat olla joko lihaskuntotekijät tai puutteet aistien tuottamassa tiedossa tai sen tulkinnassa. Huono asentotunto tai tasapaino liittyvät usein läheisesti myös nuotinluvun ongelmiin.  Jotta ihminen pysyy tietyssä asennossa, hän käyttää paljon näköään korjatakseen tasapainouhkia. Siihen hän tarvitsee visuaalisen kiintopisteen, johon kehon korjaavia liikkeitä suhteutetaan. Jos kiintopiste vaihtelee nuotista koskettimistolle ja käsiin, silmien adaptoitumisessa eri etäisyyksille voi olla vaikeuksia.


Motoriselle kehityshäiriölle on siis tyypillistä muun muassa tukeutuminen muita enemmän näköaistiin ja keskikehon lihasten käyttöön tasapainon säilyttämiseksi. Heikko tasapaino voi aiheuttaa ongelmia visuaalisessa hahmottamisessa siten, että silmät eivät hahmota tekstiä, katseen kiintopiste järkkyy tai silmät väsyvät helposti. Jos heikon tasapainon omaava soittaja sulkee silmänsä ja tasapaino alkaa järkkyä, hän alkaa automaattisesti korjata sitä ylävartalon suurilla lihaksilla. Tällöin käsien liike kangistuu ja kaikki energia sitoutuu tasapainon ylläpitoon. Soittaminen muuttuu ahdistavaksi, vaikeaksi ja epämukavaksi, eikä lapsi osaa itse eritellä syytä siihen. Hän ei voi irrottaa silmiään nuotista tai käsistä, koska menettää tasapainonsa heti muuttaessaan katseen paikkaa. Hän ei siis pysty tasapainoaan menettämättä keskittämään katsettaan liikkuvaan kohteeseen, esimerkiksi käsiin koskettimistolla, saati siirtämään katsettaan nuoteista käsiin ja takaisin nuotteihin. Lapsella on tällöin ongelmia todennäköisesti myös hienomotorisessa työskentelyssä, koska pyrkiessään vakauttamaan tasapainoaan hän tarvitsee siihen silmien lisäksi keskivartalon suuria lihaksia. Jos soittajalla on vaikeuksia asennon ylläpitämisessä, soittamiseen tarvittava energia käytetäänkin ensisijaisesti asennon ylläpitämiseen. Tuolloin harrastus voi tuntua kohtuuttoman vaativalta.


Kaikkien aistien pitäisi pyrkiä toimimaan yhteistyössä. Soittaessa tavoitteena voisikin olla tietynlainen laajempi aistimisen tapa, jossa ei pyritä erottelemaan eri aistien antamaan informaatiota vaan päinvastoin pyritään tietoisesti yhdistämään niiden antamaa tietoa. Moni pikkupianisti on vielä niin riippuvainen näköaististaan soittaessaan, hänelle saattaa olla ylivoimaisen vaikeaa irrottaa katsettaan koskettimistosta. Kuitenkin soittotaidon kehittymisen kannalta sekä tunto- että liikeaistin kehittäminen on ensiarvoisen tärkeätä. Silmät kiinni soittaminen on hyvää harjoitusta aistitiedon yhdentymiselle ja visuaalisen aistimisen tavan dominanssille.


Negatiivinen elämys, ahdistus tai pelko laukaisevat pakoreaktion ja silloin havaintokenttä supistuu: lapsi tuntee, kuulee ja näkee huonommin. Emotionaalinen puoli on siis lapsen oppimisessa erittäin hallitsevassa asemassa, ja hän valikoi sellaista tietoa, jonka hän tietää tuottavan hänelle mielihyvää. Motorinen epämukavuus aiheuttaa negatiivisia elämyksiä ilman, että lapsi osaa useinkaan pukea tuntemuksiaan sanoiksi. Siksi onkin tärkeää kysyä miltä tuntuu ja missä, ja auttaa häntä vahvistamaan kehonhahmotustaan.  Lievätkin motoriset ongelmat saattavat olla itsetuntoa heikentäviä, näin erityisesti pojilla, jotka kisailevat toistensa kanssa.


Kiinnostuitko aiheesta?

lue lisää (tutkimustietoa lähdeviitteineen): Junttu 2010, s.142-144 (http://www.junttu.net/_/_/raportti.html)

 

     pianotools         sisältö          videot           tekstit          linkit         yhteystiedot